Ennätysnopeata toimintaa

Julkaistu 10.07.2008

Nyt se on sitten tehty: firma on perustettu. Huomenna saadaan yritystunnus ja toiminta voidaan virallisesti aloittaa. Pitkän ja huolellisen valmistelun ansiosta (kirjanpitäjäfirman ja niiden lakimiesten avustusta mitenkään huomioimatta) koko homma saatiin kasaan vajaassa 6 tunnissa. Epäilin rajusti tämän prosessin onnistumista jopa hommaan varatussa 3 päivässä, ja sitten kaikki tehtiinkin yhden aamupäivän aikana:

  • perustajafirmalle paikallinen juridisen henkilön henkilötunnus
  • administraattorille toinen tunnus
  • käynti verotoimistossa sekä lopuksi
  • notaarin luona kaikkien virallisten asiakirjojen valmistelu, muutokset, nopeat simultaanikäännökset, allekirjoitukset ynnä muut ynnä muut.

Töitähän tässä on tehty jo kolmisen kuukautta. Ja koska kuitenkin sitten Suomen reissulla joka paikassa kysytään että mitä oikein teen, niin koetan vähän tässä sitä selkeyttää.

Tallinnassa on suomalaisen perustama kännykkäteknologiafirma. Tekevät erilaisia ohjelmia ja järjestelmiä ns. älypuhelimille, eli sellaisille luureille joissa on enemmän ominaisuuksia kuin vain ne perustoiminnot. Nykyään eri yritykset ja yhteisöt käyttävät tällaisia puhelimia yhä enemmän, ja siitä seuraa tarve ylläpitää näitä työvälineitä. (Ylläpito=asentaa ohjelmia, päivittää niitä, konfiguroida yhteydet ja tietoturva-asetukset, tehdä varmuuskopiot, hoitaa etäyhteys kännykkään asiakastukea ja ongelmien ratkaisua varten, kaiken maailman tilastot koneen käytöstä, muistin ja akun tilasta, sijaintitiedot yms.)

Tehtäväni on etsiä Espanjasta näille järjestelmille jälleenmyyjiä ja levittäjiä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että etsin eri lähteistä firmoja, joita tämä systeemi saattaisi kiinnostaa ja ryhtyn jäljittämään kustakin firmasta sopivaa yhteyshenkilöä. Jahka olen tällaisen löytänyt ja saanut puhelimitse kiinni (ei lainkaan triviaali homma, vaikka Suomesta käsin se saattaakin kuulostaa yksinkertaiselta), selvitän tälle henkilölle asiani ja tästä eteenpäin sitten homma meneekin yleensä aika hyvin omalla painollaan. Tuote on niin hyvä että kaikki ovat siitä kiinnostuneita, joten myöhemmin sitten reissaan paikan päälle ja näytän miten systeemi toimii käytännössä.

Reissaan siksi, että tähän asti kaikki tärkeimmät kontaktit ovat Barcelonan sijaan Madridissa, joten luotijunaa on tullut viime aikoina käytettyä. 600 kilometrin matka taittuu parhaimmillaan alle 2,5 tunnissa, ei tarvitse jonotella lentokentällä ja erityisesti se on ekologisempaa (vaikkakin kalliimpaa).

Kontaktien löytämisen lisäksi teen käännöshommia sekä lähitulevaisuudessa koulutan parnereiden tekniset kaverit käyttämään systeemiä, hoidan teknisen tuen paikallisella kielellä ja sen sellaista.

Mutta nyt siis malja uudelle yritykselle!

malja uudelle firmalle

Pääkipu hellittää

Julkaistu 7.07.2008

Oli eilen pää kipeä, poikkeuksellisesti edellisiltana alkanut jomottelu jatkui aamulla ja vähän olin ihmeissäni että mistäs moinen. Kunnes tuli yksi kaveri kylään ja toi mukanaan lootan salmiakkia. Sitä kun veti kourallisen naamaan niin loppui se kivistely.

“Salmiakinpuutos on sellainen jotta heti ei uskois että on totta…*”

- - - - - -

Tänään oltiin koko päivä maauimalassa. Ei uskois ellei itse sanois, että oli sen verran tuulista ja viileää, etten tarennut lainkaan vedessä pulahtaa. Täällä kun ei noita vesiä mitenkään erityisesti lämmitetä, ja jos on ollut viileähkö alkukesä (niin kuin nyt on päässyt käymään) niin vesi saattaa olla sellaista vajaa 20-asteista, ja siinä ei ole kiva pulikoida, varsinkaan kun ei ole saunaa eikä lämmintä suihkua jossa uimisen jälkeen lämmitellä. Ja kun oli ilmankin kylmä ja juuri ja juuri auringossa tarkeni ilman t-paitaa niin ei enää kehdannut altaalle lähteä.

Taitaa todellakin olla aika tulla käymään Suomessa - tulee liian etelämäisiä tapoja ja tottumuksia.

Oppitunti

Julkaistu 6.07.2008

Heip, tässä ennen Suomeen tuloa ajattelin pitää koko suvulle pienen Aleksi-kielen oppitunnin, jotta sitten siellä ollessa ei mene
liikaa aikaa näihin simultaanitulkkaushommiin, vaan kaikki sedät, tädit, serkut, mummot, vaarit ja muut kaverit voivat suoraan jutella pojan kanssa.

- - - - -

Oppitunti koostuu kolmesta osiosta. Ensin tutustumme Aleksin äänenavausharjoituksiin:

  • Selaimesi ei tue Flashia
    Aleksi huutelee kopassaan matkalla tulevaa päiväkotia katsastamaan. Ajankohta kesäkuun alkupuoli, jolloin puhe- ja lauluharrastusinnokkuus tuli ensimmäistä kertaa kunnolla esiin.
  • Selaimesi ei tue Flashia
    Kolmisen viikkoa myöhemmin puhelahjat ovat kehittyneet jo ilmaisemaan monimuotoisempia vivahteita.

- - - - -

Toinen osio koostuu ääninäytteistä jotka on tallennettu arkipäivän eri tilanteissa:

  • Selaimesi ei tue Flashia
    Aamulla juuri herättyään Aleksi ilmaisee näin viehkeästi olevansa hereillä. Huuhkajan matkiminen ei sisällä vielä minkäänlaista pyyntöä tai vaatimusta että jotain pitäisi tehdä - kunhan vain jutututtaa.
  • Selaimesi ei tue Flashia
    Hetkeä myöhemmin, jos kumpikaan vanhemmista ei ole vielä reagoinut heräämiseensä, Aleksin äänensävy tiukkenee, mutta ei vieläkään ole liian käskevä.
  • Selaimesi ei tue Flashia
    Kun kaverin suoli alkaa toimia ja pian koittaa vaipanvaihtoaika, tulevan tilanteen voi ennakoida tällaisista ääntelyistä. Jotkut laulavat suihkussa, tämäpä laulaa juuri ennen tositoimiin ryhtymistä.
  • Selaimesi ei tue Flashia
    Tätä kuulee onneksi harvemmin, mutta esim. jos ei ruokaa tule ajoissa niin voipi tällaisetkin sulosävelet vanhempien (ja naapurien) korviin kantautua.
  • Selaimesi ei tue Flashia
    Ennen nukkumaan menoa vaihdetaan tietty pyjama päälle, ja siinä taas Aleksia laulututtaa tai jutututtaa - taitaa ilmaista jonkinlaista tyytyväisyyttä.
  • Selaimesi ei tue Flashia
    Tässä pitäisi nukkua, mutta ihan vielä ei tarpeeksi silmiä hierotuta, ja vielä hikkakin kiusaa.

- - - - -

Tässä vaiheessa sinun pitäisi olla riittävän hyvä Aleksin mielentilan tulkitsija. Tämän voit testata tämän oppitunnin kolmannessa osiossa, eli summatiivisessa kokeessa. Kyseessä on kolme ääninäytettä ja sinun pitäisi tunnistaa, mikä näyte kuuluu mihinkin tilanteeseen.

Tilanteet

  • A. Aleksi vääntää sitä itseään
  • B. Aleksi näkee puhelimen (jolla näitä ääninäytteitä on äänitetty), innostuu vermeestä ja tahtoisi sen käsiinsä.
  • C. Aleksi istuu baby sitterissä kyllästyneenä ja haluaa pois.

Ääninäytteet

  • 1 - Selaimesi ei tue Flashia
  • 2 - Selaimesi ei tue Flashia
  • 3 - Selaimesi ei tue Flashia

Ja nyt kirjaa paperille oikea yhdistelmä. Klikkaa tähän nähdäksesi tulokset.

  • Jos sait 3 oikein, olet täysin pätevä tulkitsemaan alle 5-kuukautisen puhetta ja mielenliikkeitä
  • Jos sait 2 oikein, olet äärettömän lahjakas jossakin paranormaalisessa, sillä tämä vaihtoehto on teoriassakin mahdoton saavuttaa.
  • Jos sait 1 oikein en taida ihan uskaltaa jättää Aleksia yksin hoidettavaksesi. Sinällään onni sinulle (pitää ajatella aina positiivisesti).
  • Jos sait 0 oikein en tiedä mitä kanssasi pitäisi oikein tehdä. Saat ehkä pitää vauvaa sylissä, mutta vain tarkoin valvotussa ympäristössä.

Kriittiset viikot

Julkaistu 24.06.2008

Kriisin syyt

Ensimmäistä kertaa pariin vuoteen täällä on syntymässä suuri kriisi, josta selviytyäkseni minun täytyy kohdata uusia eli tuntemattomia tilanteita. On nimittäin päässyt käymään niin että salmiakkivarastot ovat päässeet uhkaavasti, jopa kriittisesti, hupenemaan eikä uutta lastia ole näkyvissä ennen Suomen reissua. Viimeinen pussi (kuvassa) loppui jo päiviä sitten, ja nyt pitäisi kokonaiset 3 viikkoa sinnitellä yhdellä ainoalla Lakrisal-rullalla. Siisi 3 viikkoa!!!

Jos tilanne käy kuitenkin sietämättömäksi korvikkeena voi kai tällaisissa kriisitilanteissa käyttää vaikka pakastimesta löytyvää Salmiakkikossua. Se on tosin tehty esanssista eikä kotitekoisesti aidoista Turkinpippureista, joten sana korvike on sinällään aika osuva. Koetan kuitenkin olla ihmisiksi ja kestää tilanteen kuin aikuinen mies, ja tuon petollisen korvikkeen sijaan nakerrella paikallisia lakritsapötköjä ja kurkkupastilleja sijaan henkeni pitimeksi.

Aleksin touhuaminen on hengästyttävää katseltavaa. Neljä päivää sitten päivä hän treenaili kääntymistä selältä vatsalleen, ja tallensin siitä jonkun videopätkäkin. Se kannatti, sillä jo seuraavana päivänä homma lähti luistmaan sen verran hyvin että pystyi ottamaan uuden opeteltavan asian työn alle. Samann päivänä lähti pää nousemaan kopasta melkein sen reunan yli, ja tänä aamuna oli taas vuorossa 10 sentin pikajouksu vanhempien sängyssä paikasta A paikkaan B, jossa odotti mielenkiintoinen värillinen paperista ja pahvista tehty objekti (Paulo Caelhon “El Zahir”). Tuollaisesta maraton-ponnistelusta seurasi kolme puklausta, paljon hikeä ja jonkin verran kyyneleitäkin, mutta perille päästiin alle 4 minuutin ennnätysajassa.

Päivähoidosta

  • 60.000 asukkaan kylässä on vain yksi kunnallinen päiväkoti (jonkun mielestä siis 60 tuhannen hengen kylässä syntyy alle 20 lasta vuodessa, ja joista 12 tarvitsee hoitopaikan…?)
  • yksityisiä on sitten kahdenlaisia: virallisia (speksit ja säädökset täyttävät) ja sitten ei viralliset (ts. musta pörssi)
  • vain kolmessa virallisessa päiväkodissa oli paikkoja ensi vuodelle
  • käytiin tutustumassa kaikkiin ja otettiin hinnat selville:
    • ilmoittautumismaksu (joka vuosi) noin 250 € (kutsuvat sitä “varausmaksuksi”, mutta sitä ei mitenkään jälkikäteen sitten hyvitetä)
    • kuukausimaksu 265-310 €/kk
    • myös niiltä kuukausilta pitää maksaa jolloin lapsi ei ole hoidossa. Esim. meillä on tarkoitus että Estrella menis töihin vasta tammikuussa, joten syyskuusta eteenpäin pitää joka tapauksessa maksaa “jotain”
    • tämä “jotain” on väliltä 140-200 €/kk, toisinaan ilman oikeutta vielä lasta hoitoon (yhdessä paikassa sai kyllä vielä silloin tällöin…)
    • eikä tässä vielä kaikki: kaikki muukin pitää tietty maksaa: vakuutukset, ruoat, välipalat, materiaalit yms, joten loppusummaksi tulee 458-544 €/kk

Eikä tuohon hintaan saa vielä espanjankielistä opetusta (ehkä syystä että täällä kaikki virallisesti hyväksytyt päiväkodit ovat pakosta katalaaninkielisiä). Kylän ainoa englanninkielinen täytyy lakkauttaa kun se ei täytä vuonna 2000 säädettyjä speksejä, ja 8 vuoden siirtymäkausi loppuu tänä kesänä.

Pikkusiskolla ovat vastaavat päivähoitomaksut Suomessa n. 200 €/kk, joten täällä on siten about 2,5-3 kertaa kalliimpaa. Lapsilisää maksetaan 100 €/kk, ja siinä ne tuet ja avut sitten ovatkin. Neljän kuukauden äitiysloma on käytetty, joten loppuvuosi mennään sitten säästöjen ja nykyisen työpaikkani varassa.

Lastenhoidon kalleus Suomen hintoihin verrattuna toki harmittaa. Sitä voi kompensoida sellaisilla hankinnoilla tai elämäntavoilla, jotka Suomessa olisivat täkäläisiä paljon kalliimpia. Esimerkiksi kylän Tapas-juhlissa myytiin olutta vain euron per lasi, ja Suomessa se olisi varmasti maksanut vähintään 3, joten yhdestä lasista tulee säätöä jopa 2 euroa.

Joten jos olutta joisin vaikkapa sellaiset 150 lasia kuukaudessa (se tekisi noin litran päivässä) niin kokonaiskuluissa oltaisiin jo voiton puolella!

Panchito gafotas (rillipää)

(no ei ehkä hyvä idea sittenkään)

Lapsellista

Julkaistu 15.06.2008

On aika palata blogin alkujuurille ja kirjoittaa enemmän henkilökohtaisia kuulumisia kuin ihmetellä toisen kulttuurin toimintatapoja ja -malleja. Alunperinhän ryhdyin kirjoittamaan lähinnä omalle perheelleni ja kavereilleni siitä, mitä kaikkea täällä tapahtuu ja mitä mielessä liikkuu, jotta Suomeen kyläilemään tullessa ei tarvitsisi neljäänkymmeneen kertaan kertoa samoja asioita. Ongelma ei ollut samojen asioiden kertaamisessa vaan siinä että siihen kului suhteettomasti aikaa, enkä sitten enää itse saanut kuulla mitä sille toiselle osapuolelle oli viimeisen puolen vuoden tai vuoden aikana tapahtunut. Eikä kovin pieniä arkisten asioiden yksityiskohtia tahdo kuukausien päästä enää muistaa.

Avaan samalla uuden kategorian Aleksille, joka on nyt jo yli 4 kk ikäinen. Häneen liittyvät tarinat eivät luultavasti satunnaista kävijää juurikaan kiinnosta, mutta luultavasti hänen isovanhempiaan sekä setiä ja tätejään saattaa kiinnostaa minkälaista kakkaa milloinkin on vaippaan ilmestynyt ja mitä uusia liikkeitä, eleitä ja ääniä kaverista lähtee. Samaisen lähipiirin pitäisi myös tietää mistä valokuvat ja videopätkät löytyvät (tänään en sinne mitään uutta kuitenkaan laita, päivityshommat teen vasta viikon päästä tai milloin nyt ehdinkin].

Aleksin nimi valittiin sillä perusteella, että se olisi helppo lausua molemmissa maissa eikä siihen liity heti suoraan mitään ivaavaa runoelmaa tai lorua. Täältä kun löytyy nimet Alex ja Alexis, joten luulimme että mitään ongelmaa ei syntyisi. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että Espanjan pään isovanhempien kotikylässä ja -seuduilla ei osata lausua x-kirjainta, eli siis suomen “ks”-yhdistelmää. Joten täällä häntä osa suvusta kutsuu nimellä aLEssi (paino toisella tavulla). Taksikin on näiden suussa “tassi”. Ottaa päähän ja korvaan, mutta minkäs teet - ei kai niitä voi kieltääkään kutsumasta nimeltä, ja uuden äänneyhdistelmän opettelu on utopistista. Mutta Madridin ja Barcelonan alueella toimii nimi ihan hyvin, paitsi tuo kirjoituspuoli. Tähän mennessä on tullut vastaan jo aiemmin mainitut “Alex”, “Alexis”, ja sitten “Alexi” ja “Aleksis”. Sukunimestä löytyy jo melkoinen permutaatiomäärä eri variantteja, yleisimmillään “Carvonen”, “Carvonon”, “Carbonell” (tunnettu oliiviöljymerkki) ja niin edelleen.

Itseni esittelen puhelimessa usein nimellä Anti, Andy tai Antonio Carbonell, se kun on helpompaa kuin tavata aina se oma etu- ja sukunimi kirjain kirjaimelta. Työsähköpostiosoitteeksi ilmoitan puhelimitse Antin sijaan yksinkertaistaen pelkän ak:n (ak@firmannimi.com), mutta yrityksen englanninkielinen nimi on jo monelle puhelinvaihteelle ylitsepääsemätön ongelma. Käännän sen espanjaksi ja koetan lausua niin kuin se kirjoitetaan, näillä kolmella eri ilmaisumuodolla päästään yleisimmin jonkinlaiseeen yhteisymmärykseen siitä, kenen kanssa puhelimessa oikein ollaan ja mitä yhtiötä oikein edustan.


Ja nyt sitten beibe-asioihin. Periaatteessa tällaiset “merkkipäivät” kirjataan johonkin vauvapäiväkirjaan jota ei takuulla ulkopuolisille näytetä syystä että ketään ei tällaisilla asioilla haluta tappaa silkkaan tylsyyteen. Teen sen kaikesta huolimatta tänne blogiin syystä että tämähän on oikeastaan ainoa päiväkirja mitä kirjoittelen. Ja saattepahan samalla siellä Suomessa (tai missä lienette olettekin) ihmetellä minkälaisten asioiden parissa täällä aikaa tapetaan.

Taustalle tunnelmaa kohottamaan ääninäyte Aleksi puhelahjoista. Kyseessä on taltiointi kesäkuun ensimmäiseltä päivältä, jossa nuoriherra kertoo minkälaista unta on juuri nähnyt:

30.3.2008

Samana päivänä syntyneen serkun ristiäiset Suomessa. Aleksi löytää ensimmäistä kertaa omat kätensä, pistää ne nenänsä eteen ja tuijottaa niitä kieroon. Yrittää raukka jutella Mikiltä saadun aurinkolelun kanssa (lelu on kiinnitetty kopan kahvaan).

29.5.2008

Tutti löytää tiensä jo toista kertaa omaan suuhun. Siis niin että se kumipuoli on suussa ja kahva suun ulkopuolella.

30.5.2008

Aleksi nukkui 10 tuntia yhteen menoon ja oli syömättä 11 tuntia. Vapaaehtoisesti, mitään kemiallisia tai homeopaattisia vippaskonsteja saatika pakottamista ei käytetty. Toistaiseksi metodina ns. vapaa kasvatus :-)

Viimeisen viikon aikana on melkein nauranut ääneen, ja puhe (tai miksi sitä mongertelua voisi kutsua) on muuttunut selvästi kovaäänisemmäksi. Keuhkot ovat tainneet vahvistua kun ilmaa riittää tuollaiseen höpökäyttöön.

Musiikki näyttääpi valikoivasti kiinnostavan. Ollaan kuunneltu putkeen yli puolet Vivaldin Vuodenajoista (mikään lässyversio ei kelpaa vaan The Helsinki Stringsien ja Reka Szilvayn rokkiversio, josta löytyy dynamiikan ääripäitä vaikka muille jakaa). Puolen tunnin kuuntelusessiota saattoi avittaa iTunesin visualisaatioefektit.

Vivaldin lisäksi jotkut Mozartin jutut tuntuvat menevän läpi, varsinkin jos isä niitä “kapellimestaroi” (luulen että musiikin eleellinen visualisointi avittaa jo pientä lastakin ymmärtämään mistä on oikein kyse - ainakin sillä on paljon hauskempaa kun joku elehtii ja pelleilee musiikin tahdissa). Bach ei mene läpi, ei ainakaan pianolla soitettuna. Aku Ankka-komppi tosin maittaa (pianoreperutaaria rajoittaa se että sitä voi soittaa vain yhdellä kädellä kun toisella täytyy pitää lasta sylissä). Toisinaan Aleksi jaksaa istua vartinkin isän sylissä ja ihmetellä kun jonkun iso räpylä soittaa asteikkoja ylös ja alas, tai tuota juuri mainittua Aku Ankka-komppia (pistän joskus ääninäytteen mukaan).

31.5.2008

Martti-sedän lakkiaiset ja Pauli-setä juoksemassa Tukholman maratonia. Helsingissä ja Tukholmassa paremmat säät kuin täällä Barcelonassa. Aleksi löytää omat jalkansa istuessaan aamulla isänsä vatsan päällä.

7.5.2008

Omituisia tapoja:

  • Puree kuin (hampaaton) koira. Työntää omat tai jonkun muun sormet suuhun, puree tiukasti ikenet yhteen ja riuhtoo päätä oikealle ja vasemmalle samalla muristen. Mistäköhän nämä geenit ovat peräisin?
  • Varsinainen mankeli kehdossa. Pyörii ja hyörii puolelta toiselle, tarttuu lakanoihin ja roikkuu niissä, tuijottaa vakoista seinää ennen nukahtamista (alle 2 cm etäisyydeltä), nukkuukin kai hetkittäin silmät auki?
  • Kädet vispaa kuin kiinalaisella (rahaonnea tuottavalla) kissalla. Kissasta löytyy joku videopätkäkin.
  • Ei naura vieläkään ihan ääneen, juttelee vähemmän kuin viikkoja aikaisemmin. Mutta laulaa oikein voimakkaasti puoli tuntia ennen nukahtamista.
  • Pianonsoitoin katselu maittaa (ei tosin Bach eikä Sibbe).

13.6.2008

Tänään on ensimmäistä kertaa imeskelty päärynää. Vaikutti varsin positiiviselta kokemukselta.

14.6.2008

Koko päivä ulkona, käytiin syömässä isolla porukalla Ciudad de Imágen -nimisessä keskuksessa. Paikalla oli mummi, erilaisia tätejä ja setiä sekä pikkuserkkuja, ja muita vanhempien tuttuja. Syönnin jälkeen tultiin kiireesti mummolaan kun televisiosta alkoi Espanja-Ruotsi -fudismatsi. Siitä syntyi sen verran melua ettei nukkumisesta tietenkään tullut mitään (sillähän ei ole mitään tekemistä asian kanssa että nämä sedät ja varsinkin tädit halusivat jatkuvasti kukin vuorollaan pitää Aleksi sylissä). Joten päikkärit jäivät lopulta väliin ja Aleksi-rukka nukahti kesken iltapalan isänsä syliin. Tämä on muuten ensimmäinen kerta kun nukahtaa a) kesken syömisen tai b) jonkun syliin. Yleensä pistetään kaveri jo ennen nukahtamista omaan koppaan tai jonnekin makuuasentoon, mutta tällä kertaa ei ehditty.

Kääntyi ensimmäistä kertaa selältä vatsalle (apua!). Toisinpäin on jo tuttua hommaa…

Jesús, 8-vuotiaan Victorin isä, neuvoi Aleksi isää käytännön asioissa:

“Opeta lapsesi sanomaan ‘mamá’. Toista sitä koko ajan lapselle, mielellään kaksi kertaa peräkkäin ‘mamá, mamá’ - ei koskaan ‘papá’. Sitten kun lapsi herää kolmelta yöllä mihin tahansa vaivaan tai painajaiseen niin usko pois, on sinulle eduksi jos lapsen suusta tulevat ensimmäisenä sanat ‘Mamá, mamá!’.”

Täytynee pitää vinkki mielessä.

Tuokokuun mietteitä (2)

Julkaistu 26.05.2008

Näiden viimeaikaisten keskustelujen ja uutisten yhteenvedoksi näyttää syntyneen hallinnointi, management. Se tuntuu kovasti ontuvan sekä työelämässä, yritysmaailmassa että valtionhallinnassa. Tästä on lukuisia esimerkkejä joista kerron tässä muutamia:

 

 1) Edellisessä työpaikassani minulla oli tavallaan kaksi esimiestä, ja kun olin lähdössä firmasta ilmoitin tästä tietenkin molemmille. Toinen heistä tosin oli työmatkalla, enkä saanut häntä heti kiinni. Yritin siis puhelimella ja kun ei vastannut jätin vastaajaan viestin.

Pari päivää myöhemmin laitoin myös tekstiviestin, sekä ilmoitin asiasta myös sähköpostitse.

Viisi viikkoa kului, työt loppuivat ja viikkoa myöhemmin järjestettiin läksijäisillallinen kaikille firmasta lähteneille (meitä lopetti samalla viikolla 4 työntekijää), tapasin vihdoinkin tämän esimieheni (tai tässä tapauksessa naisen), joka yllättyneenä ilmoitti että kuuli lähtemisestäni vasta kyseisenä päivänä.

Jos firman johto tai firman teknistä toimintaa koordinoiva henkilö on 6 viikkoa tavoittamattomissa (ei lomalla vaan ylikuormitettuna) eikä ehdi lukemaan  sähköpostejaan, tekstiviestejään, vastaamaan puhelimeen tai kuuntelemaan vastaajaviestejään , se saattaa kertoo jotain  siitä järjestyksen määrästä mitä tämän firman asioiden hallinnointiin saattaa liittyä. On muuten vieläkin yksi edelliseen työpalkkaan liittyvää palkkaa maksamatta, vaikka olen lähtenyt firmasta jo kaksi kuukautta sitten.

 

2) Naista epäillään lapsena pahoinpitelystä. Lapsi huostaanotetaan, ja kuusi vuotta (!!!!) myöhemmin vihdoinkin selviää etteivät lapsen kehossa näkyneet jäljet johtuneet pahoinpitelystä vaan lapsen sairastamasta taudista. Huoltajuus tietysti palautettiin, mutta meni vielä 15 kuukautta ennen kuin lapsi pääsi takaisin äitinsä huostaan. Oikeuslaitoksen paperienkäsittelytaidot tunnetaan… (tästä myöhemmin lisää)

Mikähän olisi muuten sopiva korvaus siitä, että lapsi syyttä riistetään äidiltään ja päinvastoin, ja kuusi vuotta kuluu ennen kuin asia saadaan selvitettyä? Tai edes tuo 15 kk, jonka aikana lapsi ja äiti on aiheetta pidetty erillään toisistaan? Mitä rahasummaa vastaan olisit vamis antamaan pienen lapsesi lähes puoleksitoista vuodeksi viranomaisten haltuun ilman huoltajuutta?

 

3) Mies näyttää samalta kuin toinen mies, ja tällä perusteella pistetään istumaan elinkautista raiskauksesta ja ties mistä, vaikka yhdennäköisyyden lisäksi muuta näyttöä ei löydy. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin DNA-testien avulla käy ilmi, että mies onkin syytön.

Luulisi että tällöin mies välittömästi vapautettaisiin. Täkäläinen oikeuslaitos on kuitenkin sen verran ylikuormitettu, että paperihommiin saattaa tuhrautua jonkin verran aikaa, joten puolitoista kuukautta syyttömäksi toteamisen jälkeen mies on yhä kiven sisällä.

Lehdistö tietää että mies on syytön, samoin poliisi, hallitus, oikeuslaitos ja koko kansa. Mies itsekin on tietoinen asiasta, mutta kun systeemi ei toimi niin se ei toimi, ja tiilenpäiden lukeminen sen kun jatkuu. Ei kai nyt muutama viikko tai kuukausi 20 vuodessa tunnu enää missään, eihän se ole edes yhtä prosenttia.

 

4) Nuori mies tekee 20-vuotiaana rötöksiä, jää kiinni ja syyte nostetaan. Mies päästetään vapaalle odottamaan tuomiota. Aikaa kuluu vuosi, kaksi, kolme, mies menee naimisiin, opiskelee, hankkii työpaikan ja lapsia… ja 15 vuotta myöhemmin tulee lopulta tuomio ja ehdotonta vankeutta.

Kuvittele, olet järjestänyt koko elämäsi kuntoon, on työt ja kaikki järjestyksessä ja puoli sukupolvea myöhemmin joudut sitten linnaan. Ei kuitenkaan niin että rikokset olisivat tulleet vasta nyt ilmi vaan siksi että oikeuskäsittely saattaa kestää niinkin pitkään.

 

5) Yrityksen sisäiset kokoukset kestävät vähintään 2 tuntia, ja yleensä mitään etukäteen tehtyä asialistaa ei ole. Puheenvuoroja ei ole eikä puheenjohtajaa, ja vain toisinaan joku kirjaa pöytäkirjaa. Päätöksiä ei yleensä tehdä ja täten kokous täytyy toistaa kaksi kolme kertaa ennen kuin joitain tuloksia saadaan aikaiseksi.

Kokous ei ala etukäteen määrättynä ajankohtana vaan vasta kun paikalla on riittävästi paikalle kutsuttuja henkilöitä, Yleensä se joka tulee ajoissa paikalle joutuu toteamaan ettei ketään ole paikalla, joten hän poistuu esim. lukemaan sähköpostejaan. Seuraavaksi paikalle tullut toteaa saman asian, ja häipyy hoitamaan muita asioita. Ja tämä jatkuu niin kauan että huoneessa on kriittinen massa henkilöitä, ja kokous voi alkaa.

Kokous päättyy samaan tyyliin. Yksi kerrallaan osallistujat vain häviävät omille teilleen, esimerkiksi seuraavaan kokoukseen ja kun riittävän moni puuttuu, kokous on päättynyt.

Kokouksen aikana kenenkään puhelin ei ole suljettu ja kaikkiin puheluihin yleensä vastataan.

 

6) Taloyhtiön kokoukset ovat vielä karseampia tapauksia. Ne pidetään yleensä kadulla tai autotallin edessä - ilman minkäänlaista kirjallista dokumentaatiota etukäteen, kokouksen aikana tai jälkikäteen. pöytäkirjaa tai järjestystä, joten kaikki puhuvat yhtä aikaa kaikesta, joka ei yleensä liity juuri sillä hetkellä käsiteltävään aiheeseen,

 

7) Vajaamielinen pedofiili saadaan kiinni ja tuomitaan ehdottomaan vankeuteen. Kaksi vuotta myöhemmin tyyppi on yhä vapaalla, sillä tuomiota käsittelevä virkamies oli lomalla ja viransijainen ei ollut tehtäviensä tasalla. Tämä kävi ilmi vasta sen jälkeen kun samainen tyyppi oli murhannut 5-vuotiaan tytön. Nyt kiistellään siitä onko syypää tuomareissa vai poliisissa.

Ketään ei kuitenkaan ole pistetty asiasta vastuuseen, ja vahvasti epäilen että näin tulee käymään, sillä ongelmana ei ole yksittäinen henkilö vaan se että järjestelmä ei yksinkertaisesti vain toimi.

 

8 ) Pienissä kylissä tai kaupunginosissa poliisit kontrolloivat baarien ja yökerhojen toimintaa, ottavat suojelumaksuja ja toimivat muutoinkin mafian kaltaisesti. Korruptiota kun ei mitenkään valvota, ei ole valvontaelintä tai virkamiestä jonka vastuulla tämä olisi, tai jos on niin ei ole säädetty menetelmiä korruption tunnistamiseksi.

Korruptoituneita poliiseja on tunnetusti enemmänkin kuin tämä viimeksi julkiseksi tullut Madridin tapaus - mutta vain räikeimmät tapaukset tullessaan niin törkeän ylilyöviksi tulevat julkisiksi. Samaan tapaan kuin Marbellan kunnan hallinto- ja kiinteistökorruptio, joka oli kaikkien tiedossa yli kymmenen vuotta ennen kuin siitä tuli uutinen.

Read the rest of this entry »

Past Archives